Ostoksilla :)

Täällä on Mustissa ja Mirrissä muuttomyynti ja kaikki tavarat on ollut puoleen hintaan. Koirille löytyi vaikka kuin paljon tavaraa sieltä. Yks iso patukka, pari juuttipötköä (joista jo Roki yhden tänään pihalle hävitti ja Tara sitten löyti), kielilelun, frisbeen ja sitten Nipalle pehmopallon, ja Roki ja Tara saivat uuden pedin. Kivan kokoinen että molemmat mahtuu pötköttelemään vaikka yhtäaikaa ja sitten suht helppo pitää puhtaana vaikka karvat kyl paistaa siitä kilometrin päähän. Furminaattorille ja imurille siis töitä:)


Rokin kanssa siirryttiin naksutinnoutoon. Nyt poika juoksee aina kapulalle ja kopasee hampailla kapulaa -> naks ja palkka. Yritän entisestään, että Roki ottaisi tukevammin ja tukevammin kapulasta kiinni - välillä on hieman sitä myös nostanut. Uskon että tää tästä kyllä lähtee luistamaan.

Nyt se on koko aamun kulkenu nenä kiinni maassa armottomasti nuuskuttaen. Piti lopulta komentaa se vaan paikalleen, ku tuntu että ei nuuskuttelulta saa omia ajatuksiaan ees kokoon.. Mitä lie hajuja:)

Taralla taas maahanmenot ovat nopeutuneet. Tähän ei sitten tarvittukaan sen enempää kuin yksi tekniikkareeni. Kyllä helppoo oli :)

Tara on myös oppinut monta kotielämää helpottavaa asiaa. Nyt se osaa tuoda mulle mun pehmotossut, etsiä avaimet ja noutaa kaukosäädintä:) Roki ei vielä näin pitkälle ole edistynyt - palvelushommat kunniaan! :)





Sitten me käytiin hakemassa mulle toissapäivänä hamsterivauva. Neidillä ei ole vielä nimeä ja se on vajaa 5 viikkoinen söpöliini. Malit on kovasti ihmetelleet pikkuisen häkkiä, mutta yllättävän rauhassa ovat sen antaneet olla - mikä ehkä tosin selittyy sillä, että pieni on nukkunut yleensä, kun koirat on siinä ihmetelleet. Tosin keskenään häkkiä ja koiria ei jätetä. Tara on paljon kiinnostuneempi ja se sen varmaan samantien söisikin, jos vain mahdollisuus koittaisi.

Ja vielä kuva nättimyksestäni:)

Että kaksi malia voivatkin olla erilaisia!

Aluksi kuva meidän fiksusta neidistä, joka osaa asiat ja oppii suurimman osan asioista ihan suhteellisen nopeasti. Ainoina ongelmina lähinnä ajoittainen vinkuminen tai se, että yrittää lipsua annetuista tehtävistä, mutta palautuu ruotuun vaadittaessa. Oikein mukava joskin haasteellinen harrastuskoira.


Seuraavaksi kuva minun murheenkryynistäni, pojasta nimeltä Roki, jonka korvien välissä voisi olla muutakin ajatustoimintaa kuin "pallopallopallo". Oikeesti mä oon vähän tuskainen tuon kanssa. Äsken yritin noutoa ottaa. Meidän nouto rajoittuu kapulan pitoon. Tässä olemme tuskailleet säännöllisen epäsäännöllisellä harjoittelulla jo pitkään. Roki istuu ja alan tarjoamaan sille kapulaa, johon koira pomppaakin kiinni, ehtii sekunnin sadasosassa mälvätä sitä suussa sen kymmenen kertaa ja sitten sylkästä sen pois. Seuraava yhtä toivoton yritys. Poika uudelleen istumaan ja yritän sitä rauhotella. Taas alan tarjoamaan jolloin edellisen kaltainen toistuu. Kolmannella kerralla pääsen antamaan sen sille suuhun asti ilman että se hyppää, mutta mälvääminen toistuu ja sitten se tiputtaa kapulan. Näitä pari kertaa. Viimeisellä kerralla jota ennen oli pitkä istuminen paikallaan, jossa minä keräsin ajatuksiani ja koira toivoakseni rauhoittui, sain annettua kapulan suuhun - pääsin juuri ennen mälväyksen alkua koppaamaan leuan alta kiinni - sitten pienen hetken pito, irroitus ja kehut.

Tässä siis meidän palloaddikti, joka koko tuon äskeisenkin ajan mietti vain missä se pinkki ihana pallo on ja sai aikaan sen, että viimeisetkin lelut hävisivät lattioilta, vaikkakin ikäväähän se on Taran vuoksi. Tässä hän on tyypillisellä ilmeellään varustettuna:

Pitkästä aikaa

Uusi vuosi - uudet jutut. Niin pitkä aika tuosta viime blogipäivityksestä ja niin moni juttu muuttunut, että päätin sitten aloittaa puhtaalta pöydältä ja vanhat tekstit päätyi roskikseen.

Täällä Kuopiossa on aina välillä ollut tavattoman kylmä ja Tara etenkään ei ole siitä tykännyt. Siksi reenit on olleet pitkälti sisäpainotteisia kovilla pakkasilla. Tänään reenattiin kauko-ohjausta. Otin avuksi vessan maton koiran alle, koska huomasin että takajalat tuppasivat seilaamaan vaihdoksissa ihan turhankin paljon, mikä maton tultua kuvioihin osoittautui pääosin vain liukkaan lattian ansioksi. Etäisyyttä otettaessa istumasta seisomaan vaihto alkoi olla haastava (vikalla onnistui!), mutta lähietäisyydeltä toimi oikein hyvin.

Roki on kunnostautunut kaukojen istu-maahan vaihteluissa. Aivan upeasti tekee ne, nimittäin maasta se pomppaa niin napakasti istumaan takajalkoja liikuttamatta. Tätä oon testannu myös siten, että poika röhnöttää jossain ja kun pyydän istumaan niin sama juttu! Pallon maaginen voima. Taran kanssa myös vauhdin kanssa yritin saada napakampia maahanmenoja. Taralla on tyyli laitan ensin toisen tassun ja sitten toisen. Roki taas lätsähtää maahan. Pitää nyt yrittää saada Tarakin muuttamaan tekniikkaansa jotenkin.

Tavoitteena tälle viikolle on reenata molemmilla vielä kaukokäskyjä. Rokilla myös kädestä pitäen seisomaan vaihteluja myös. Taralla taas maton kanssa etäisyyttä haetaan ja sitten erikseen myös harjoitellaan napakampia maahanmenoja. Lisäksi noutoa ja tietysti sitä iänikuista seuraamista (jossa Tara ylätti iloisesti minut tänä aamuna ulkona!). Ensi kerralla myös sitten kuvia!