Pitkästä aikaa kunnolla kuvia :)

Nyt tulee ihanan kesäisiä kuvia perheemme koirista pitkästä aikaa! Kesä on ihanaa ja koneella tulee istuttua vähän. Kesä on mennyt lähinnä lomailun merkeissä, ei mitään stressiä mistään. Reenailut on satunnaisia, mut muuten on sitten touhuttukin kaikenlaista. Käyty lenkillä, syöty marjoja (Tara ja Roki on tässä molemmat älyttömiä herkkusuita, suoraan puskasta!), mökkeilty, uitu ja leikitty unohtamatta Rokin kärpäsmetsästystä - missä onkin oikein oiva. :)



Kuopioon lähdetään tämän kuukauden viimeinen päivä. Siellä jatkuu Taralla agility ja Rokilla toko. Taralla tein joku aika päätöksen, etten sen kanssa tokoa reenaa. Kotioloissa tottakai, mutta en sillä ajatuksella, että koskaan kisattaisiin. Taralla kun ei se luoksepäästävyys ole kovin hyvä ja se vinkuu jonkin verran - miksi turhaan kiusaan itseäni ja koiraa tahkoamalla juttuja, joista kumpikaan ei tykkää. Pääasia, että molemmat nauttii tekemisestään. Mut on niin koomista, ottaa Taralla jotain tokoa - niin neiti tekee kaiken prikulleen. Poitsu sitten koheltaa ja koheltaa, vaikka toistomääristä ei pitäisi olla kiinni. Poika vain on tuommonen luonnonlapsi. Ei siis turhia paineita kummankaan osalta, harrastukset harrastuksina. :)


Asta-myrsky riehui Pieksämäelläkin oikein kunnolla. Ihan Pieksämäen keskustassa myrsky ei onneksi myllertänyt, mutta meidän mökin lähistöllä oli kamala tuho paikkapaikoin! Mökilläkin kaatui useita puita, mutta henkilövahingoilta vältyttiin. Suurin huojennus oli, että iso mänty aivan mökkipihasta kaatui toisen puun päälle, minkä latva oli sahattu pois. Jos se olisi kaatunut toiseen suuntaan se olisi ollut kokonaan meidän asuntovaunun päällä, minkä sisällä meidän äiti oli! Ja toiseen suuntaan kaatuessa se olisi ollut meidän kuorma-auton päällä! Muita onnenpotkujakin mökillä sattui, eikä mtn hajonnut, vaikka puita kaatuili valtavasti! Lähistöllä olevalla harjulla n. 70% kaikista puista kaatui ja mökkitiemme uuden omakotitalon päälle kaatui myös puu. Onni lykästi tällä kertaa onneksi meitä! Nipa oli ollut myrskyn aikaan mökillä ja vaikka oli ollut ulkona myrskyn sattuessa iskän kanssa, niin ei ollut ollut moksiskaan puiden kaatumisista ja kamalasta salamoinnista. Rohkea poika!

Viimeisiä reenejä ennen sunnuntaita

Onneksi vielä on aikaa reenata ennen sunnuntaita. Mä olin jo perumassa koko Mikkelin kisat, ku ajattelin, etten yhen startin takia lähe sinne ajamaan, ku ei hyppärinollilla tehdä enää mtn, mut bongasinkin, että sunnuntaina on 2 perusrataa. Sinne siis! Lauantai jätetään väliin ja se lomaillaan todennäköisesti Pieksämäellä.

Täällä Savitaipaleella ollaan käyty reenaamassa ja tuossa lähellä on kenttä, missä on kaikki esteet läpi vuorokauden vapaassa seuralaisten käytössä. Käytiin illalla töiden jälkeen Antin kanssa reenaamassa. Meillä on kontaktit olleet vähän huiskimista, mutta nyt meni hyvin! Antti varmisti hihnalla, ettei Tara pääse etenemään kontaktipinnalta ilman lupaa ja bravo! :)

Tara teki muurin tosi hienosti jopa eri kulmista. Lisäksi irtosi hyvin ja lähti etenemään makupalakuppia apunakäyttäen toosi upeesti.. :)

Kepeissä vielä reenaamista (Millon niissä ei olis?), mutta onneksi päästään vielä lauantaina ottamaan niitä Pieksämäellä kunnon kepeillä! :)


Sunnuntaina siis Mikkeliin ja toivottavasti sieltä ois kotiintuomisina ees hyvät radat, näin Kouvolasta ruman hyllyn kotiin tuoneena. ;)

Tara sai nollan!!! :)

Eilen Maaningalla oman seuran, KPSH:n, kisat ja perusrata ja hyppis joihin olin molemmille ilmottanu. Tara käyttäytyi kisapaikalla tosi kauniisti. Sirun sain itse katsoa siltä sirunlukijalla, kun Tara ei tykännyt enää siitä ku tuomari tuli niskan päältä sirua etsimään - kaulasta sai vielä etsiä. Ja ekat Maxit päästiin sitten starttaamaan.

Eka rata oli ihan hyvä. Siinä tuli yksi rima alas ja kepeillä vitonen, minkä sitten korjasin huonosti ja koira tuli vahingossa väärästä välistä ulos ja sitten jatkoin ohjaamista, joten HYL. Tosi hyvin kuitenkin työskenteli vaikka olikin normaalia kuumempi.


Tokalla radalla, hyppiksellä, teki sitten hyvin töitä kanssa. Nyt kepit tehtiin oikein varmistaen ja ne meni puhtaasti - wohoo! Sitten ku sain keppien jälkeiset spurttaamiset tehtyä, sen jälkeen pakotin itteni ohjaamaan tosi rauhallisesti, jotta rata säilyisi puhtaana. Tara teki pari vähän pidempää kurvia sinne, ku oma käskytys oli vähän kateissa, joskin vartalo-ohjaus ihan ok. Olin varmaan niin transsissa koko loppuradan, kun oli vaan "nyt rauhassa Maria, keskity". :)

Nolla tuli ja 3. sijoitus!! Ihanneaika 38, meidän ajan ollessa 31,92 joten tulos oli -6,08. :)

Oon ihan mielettömän iloinen ja onnellinen ja ylpeä neidistä! Tara kyllä teki hienoa työtä!! :)

Nyt mieletön into päästä seuraaviin kisoihin Kouvolaan! Onneksi ei ole mikään pitkä aika ja oishan tuota hyvä ehtiä välissä vähän reenaamaankin. ;)
Kesän tavoitteeksi otetaan kepit, onneksi Savitaipaleellakin on ohjurit! Muutto on nyt tulevana viikonloppuna.


Kuvista kiitos Tuomo Martikaiselle!

Jari Suomalaisen agilityvalmennus 1.-2.5. ja pujottelua

Meillä oli Taran kanssa Jari Suomalaisen agilityvalmennus. Valmennukseen olin ilmottautunut jo monta kuukautta sitten, mutta itseasiassa vasta tieto sinne pääsystä tuli lauantai-aamuna, kun minulle soitettiin "olinko ollenkaan tulossa?". Aikataulua onneksi vekslattiin, että osallistuminen järjestyi, ja syy tähän, etten tiennyt, että oltiin päästy valmennukseen, johtui siitä, että mun sähköposti oli heittänyt kaikki tätä koskevat jutut suoraan roskapostiin! :O Mutta pääasia, että pääsimme osallistumaan, vaikkakin vähän pikavaroituksella! :)

Agilityradat oli kolmosissa kisaaville valtavan pitkiä! Onni etten joutunut vielä moisia juoksemaan, mutta oli meidänkin radoissa omat haasteemme. Taralla oli ongelmana se, että se lukee vähän kehnosti rataa eikä siis suorita esteitä omavaltaisesti, vaan odottaa minulta aina varmennuksen, vaikka este olisi ihan nenän edessä. Toisin sanoen se ei irtoa kamalan hyvin kaikissa tilanteissa. Siispä harjotellaan eteenlähetyksiä jatkossa paljon ja sitä, että koira menee vaan lujaa ja suoraviivaista rataa. Kohta mä varmaan valitan sitä, että Tara suorittaa esteitään ihan omin päin:D

Sitten sain vinkkejä A-esteen alastulokontaktin harjotteluun. Pitää reenata vaikka jonkun laatikon päällä Taran etukroppaa, koska se tahtoi kääntää pepun sillain vinoon etutassujen viereen eikä pitää siellä ylhäällä esteellä, koska tietty kaikki paino kohdistui etutassuihin ja se tuntui epämiellyttävälle (raskasta fyysisesti siinä istuskella etutassujen päällä). Siispä ollaan vessanpöntöllä harjoteltu, että Tara kiipee pöntölle ja tiputtaa etutassut maahan ja siinä istutaan hetki ja palkka. Pienillä lyhyillä harjotuksilla jo nähnyt, että pysyy paljon paremmin, kun etukroppa alkaa voimistumaan.

Myös muuria pitää harjoitella eri kulmista.

Sitten Jari tolkutti minulle, että pitää säästää tuota koiraa. Toisinsanoen kun on mali, niin malia pitää varjella, koska mali ei tajua mistään mitään vaan menee satasella. Tarakin juoksi 90-kulmassa olevan putken käännöskohdassa putken seinää päin, että kuulemma kuului (minähän en radalla kuullut mitään keskittyessäni), mutta Jari sanoi, että varmaan nenään sattu. Tarasta taas ei nähnyt mitään. Mutta totta - pientä malinoistyttöä ei voi päästää suorittamaan esteitä valtoimenaan, vaan pitää katsoa, että se suorittaa ne turvallisesti.

Näitä siis harjoitellaan jatkossa:
-esteitten hakemista
-etukroppaa
-muuria eri kulmista

Ja näitten lisäksi pujottelua. Joka itseasiassa eilen meni oikein mainiosti Pieksämäellä käydessämme. Ekat kepit (12) mentiin siten, että minä kävelin hieman edellä pallokäsi matalalla ja koira pujotteli. Kuitenkin Tara teki hieman laiskasti töitä, saattoi lopettaa kesken tai louskutti. Sitten muutaman onnistuneen jälkeen jätettiin pallo päähän ja Antti vahti, että sitä ei suorittamatta sieltä saanu. Pari ekaa kertaa karkas sinne, mutta Antti oli nopeempi, ja sitten neiti alkoi käyttää aivoja. Räksytys loppu ja vauhti loppui kans, vaan mentiin hitaasti auttamatta ja ajatuksella. Sen jälkeen vauhti alkoi nopeutua ja lopuksi näytti oikeasti jo ihan lupaavalle! Huomenna taas uudestaan. Kunhan keskiviikkona käydään Kuopiossa taas kaarilla reenaamassa niin sitten otetaan taas väärältä puoleltakin, nyt ne oli vaikeat! Kisat on jo katottu allakkaan :)

Me muutetaan Antin kans kesäks Savitaipaleelle ja tänään käytiin katsomassa sitten se meidän asunto. Itseasiassa käytiin katsomassa kahta, rivaria ja kerrostaloa, ja vaikka rivarissa oli pieni piha, päädyttiin kerrostaloon, hinnan ja passelimman koon ja sijainnin vuoksi. Tän kuun lopussa on sit muutto ja sitten palataan Antin kanssa taas "työelämään" :)

Kyllähän koira osaa, mutta millonkahan minä opin..?

...nimittäin sen, että tuo koira on kiero kuin korkkiruuvi.

Johan oli agilityreenit! Tara teki jotenki vähän lusmun oloisesti. Ensin otettiin keppejä. Mä vedin sillain kättä pikkusen Taran edessä, jolloin Tara viimeksi ei jättäny keppejä kesken. No ei se jättänytkään, mutta vikojen keppivälien kohdalla, missä kaaria ei ollut, teki pujottelun ihan vinksalleen. Tätä sitten tuskailtiin kerta toisensa jälkeen, plus että tää välillä lähti pujotteluun ihan miten sun sattuu (meni kaarien yli/ali).. :/

Sitten otettiin suoraa, missä hyppy, rengas ja 2 hyppyy. Tarkotuksena koiran irtoominen. No tää tekee kaks ekaa estettä ihan ok, mut vikojen hyppyjen rimat tippu, ku koira loikki niitä päin viis veisaten mtn tekniikasta.

Myöhemmin otin uudelleen. Kepeillä pidin taas kättä alhaalla ja kuljin pikkusen koiran edellä. Ja voi pah, koira oli ihan surkee! No sitten lisäsin käteen pallon ja johan koira alko pujottelee!!! Siis se OSAA mutta ei VIITSI! Revin suurimman osan kaarista irti ja niillä mtn väliä, koira tulee ihan vauhilla. Pitää siis ottaa pallo kädessä jonkin aikaa ja katsoa, miten sitten edetään. Sitten otettiin suoraa ja ne otin naksun kanssa ja johan rimat alkoi pysymään.

Pidän tuota koiraa vissiin turhan tyhmänä ja annan sen tuollain "huijata" minua. Antti yritti takoa päähäni: "Ei Maria, ei Tara ole tyhmä - Roki on - Tara on kiero." Näinhän se on. Pitää siis entistä enemmän huomioida Taran palkkaamista ja motivointia ja vaatia samalla se tekemään. Niinhän se oli viimeksikin, haihatteli kamalia käännöksiä ja kun vaati niin sitten se kääntyi niin pienesti kuin koira voi suinkin kääntyä. Toisaalta pitäisi olla tyytyväinen - koira siis osaa, mutta jotenkin jäi vähän hölmö maku suuhun noista reeneistä. O_o

Viimein päivityksiä

Okei. Ei tätä blogia voi ikuisesti olla päivittämättä. Kamalasti taas tapahtunut välissä juttuja, joten listaan niitä tähän vain. Yllä oleva kuva on ihan Taran junnuajoilta, mutta läppärillä kuvasaldo on rajallinen. :)

Roki täytti 2v. 2.4, ja on siis nyt jo iso mies! Synttäripäivänä saatiin ekstempore-lähtö ja suunnattiin Helsinkiin siskoni luokse muuttoapuun. Kaikkien kommervenkkien jälkeen selvittiin sinne ja takasin, minä fiksuna en osannu katella juna-aikatauluja oikein ja sitten sitä venailtiinkin juna-asemalla.. Mut ohi on ja kivaa oli Helsingis :)

Sitten Roki on viimein hoksannut, että mitä se seuraaminen oikein on. Hieman tahtoo välillä poikittaa, mutta hyvin sitä saa korjattua. Sit pitää harjotella peilin eessä myös sivulletuloa sillain, että se ei olisi niin tiivis. Mut järestään se on aina suora! :)
Ja eilen Antti oli Rokin kanssa tokoreeneissä ja hyvin meni ku mun ranteet (HUOM! 2!!) on taas kipeet jännetupentulehduksien vuoksi. Ei siis kannata antaa koiran rikkoa ranteita patukkaleikeissä, nyt leikitäänkin vain muita leikkejä. Huomenna onneksi kortisonit ranteisiin!

Sitten Taran kanssa käytiin lauantaina mölliagilityissä kahdella radalla. Möllirata meni oikein hyvin, itsellä yksi valssi myöhästy yhteen kohtaan ja koira tuli kahden hypyn välistä luokse, vaikka olisi pitänyt hypätä viereinen este -> kielto. Sitten korjasin tämän kohdan vain ottamalla kaksi edellistä uudelleen, helpompi korjata, minkä vuoksi "väärä rata" -> 15 pistettä. Sitten toiset 15 sitten tuli siitä ku oikastiin ja jätettiin kepit välistä. Rata oli nopea ja sujuva, tykkäsin kovasti! Ainut surkea juttu tällä radalla oli, että Tara kait jotenkin liukastui putkeen mennessä ja kolautti takapuolensa kunnolla putken painoon. Sen vuoksi se säikähti ja peruutti äkkiä takasin ulos putkesta "mitä tapahtu"-tyyliin ja sitten ohjasin sen vaan uusiksi putkeen ja rata mentiin loppuun.
Toka rata (kilpailevien) meni hyvin siihen asti kunnes unohin radan ja koira kuumu siihen etten tiennyt mihin mennä. Pakko kehua, että teki kontaktit ihan priimasti!

Eilen sitten otettiin mölliagilityjen kilpailevien rata uusiksi niin siihen sai paneutua ja hienot ohjauskuviot saatiin ja koira meni upeasti! Tästä isoin kiitos kuului tiukalle kouluttajalle joka määräsi, että nyt pitää olla kunnon bitch tuolle koiralle ja vaatia siltä tiukat kurvit ja sittenhän se työskenteli! :)

Taran kepit alkoi sujua viimein kaarilla. Se nimittäin lopetti pujottelun aika usein kesken ja loikkasi kaarien yli tai pujahti ali pois pujottelulta. Nyt sitten olen ottanut avuksi sen että pidän kättä alhaalla ja ns. vedän sitä, niin Tara pujottelee tosi nopeasti ja innolla. Nyt se jopa eilen ekaa kertaa "ui" keppejä pienen pätkän. Näki oikein sen ilmeestä, että nyt pitää mennä!!
Illalla sitten Rokin tokoihin otin Taran mukaan ja ennen tokoreenien alkua otin vielä kepit sillain, että poistin parit vikat kaaret ja volá, se meni ne!

Sitten otettiin eilen Rokin tokoissa Taralla myös luoksepäästävyyttä ja ne meni hienosti! Toki palkkaan koiran kainalossa olevalla patukalla, mutta tosi hienosti se tekee. Paikallamakuussa se hieman vinkui, mikä on samaa tuttua. Siihen pitää yrittää saada sen mielentila rauhallisemmaks.

Mulla on kovat suunnitelmat saada Tara 4vk:n päästä tänne meidän seuran omiin kisoihin. Hullu päähänpisto, mutta sillä mennään! Toisin sanoen kepit pitää oppia ennen sitä. :)

Ja Rokin tokot pitää saada nyt piakoin paremmin kasaan. Ei siinä hirmusia tekemisiä enää ole alokas-luokan osalta. Kunhan vaan kokoo palat kokonaisuudeksi ja lisää kestoa niin hyvä tulee! :)

Loistavaa, hitaasti mutta varmasti! :)

Eilen oltiin Taran kanssa Pieksämäellä PPKY:n järkkäämässä Sepposen Harrin agilitykoulutuksessa. Aamusta oli ilmeisesti minulla aluksi jotenkin aivot narikassa, kun ihan idioottimaiset suunnitelmat tein joihinkin radan kohtiin. Huh, hengissä selvittiin ekasta radasta, vaikka koiran sainkin yhdessä kohtaa siten syliini, että sitten kynnettiin maata ihan yhteistuumin! Sitten vähän skarppasin ja alkoi sujuun! :)


Radat olivat sillai haasteellisia, että siellä oli jotain kohtia, mitkä oli meille aika hankalia lähinnä ainoastaan sen vuoksi, että me ollaan tosi vähän reenattu takaaleikkauksia ja oma ajoituksenikin oli niissä tosi huono. Olin turhan edellä koiraa (vaikka kuinka yritin hidastaa) ja sen vuoksi sitten oma vauhti pysähtyi ihan hetkeksi ennen estettä, minkä takia koiran hypystä tuli töksähtävä ja sitten se teki semmosen turhan kiekan hypyn toisella puolella. Niitä siis reeniin! :) Sitten myös putkiin hakuja pitää vahvistaa, että se hakisi niihin paremmin, nyt jotenki kysyi hieman voiko mennä, voiko mennä, ja sitten mentiin! Haluan, että se sinkoaa sinne samantien. Sinänsä kyllä hyvä, Tara ei ikinä väärille esteille karkaile, mutta irtoaa kuitenkin suhteellisen hyvin, ja tuo putkiin irtoominen on ihan vaan parin vahvistuksen takana - niin putkihullu se on aiemmin ollut.

Sit uutena juttuna - tai lähinnä uutena terminä - harjoteltiin slalomeja neljällä vierekkäisellä hypyllä. Ekat slalomit sujui hyvin, mutta vikat oli hankalampia. Tarkoituksena oli, etten jätä koiralle yhtään turhia tiloja, vaan sen on pakko tulla siivekkeitä hipoen ilman turhia kaarroksia. Ja hienosti meni! Toisin päin (koira oikealla puolella) oli vaikeempi, mutta niitä reeniin kans!

Sit A-esteellä todettiin, että ylösmenokontaktit on PAKKO ottaa, nimittäin samantien alkoi hirmuinen loikkiminen, kun ei niitä ottanut, ja sitten jotenki vauhti A:lle oli kamala ja alastulotkin oli ihan pielessä! Joten ylösmenot taas kehiin - kyllä se koira jaksaa sinne ylös könytä jotenki vaikka pysäyttäisikin, muuten menee ihan pieleen nuo kontaktit. Ja sitten ku vaadin pysäytyksen ylösmenolle - volá, mun tyttö! :)
Koulutus oli oikein mieluinen ja siitä jäi hyvin ajateltavaa jatkon kannalle! Onneksi päästiin mukaan! ISO kiitos Harrille! :)

Sitten tänään reenattiin Taran kans aamulla agilitya ja reenissä oli välistävetoja, takaahyppyjä ja slalomeja! Eli kaikkea tarpeellista! Itse kun ohjasin tarpeeksi tiukasti niin koira meni tosi tosi hienosti!

Sitten harjoteltiin radan vierellä oloa, ku muut suoritti rataa. Aluksi oli ihan kuumana, mutta pikkuhiljaa rauhottui ja lopulta pystyi olemaan jo ihan rauhassa. Parit hankalat jutut tuli, mutta silloin palautin vain Taran ruotuun ja sitten oli taas kunnolla. Pikku hiljaa tämä alkaa edistymään. Tara tahtoisi räyhätä radalla oleville koirille ja koirille jotka tulee häkin lähelle tai muuten vain liian lähelle, mutta niitä en salli ja nämä on alkaneet jäädä jo vähän vähemmälle. Kyllä se siitä ku kärsivällinen on!

AI VITSIT! Meinas unohtua, että KPSH:n tilaamat kaaret keppeihin oli tullut eli verkot kepeistä veks ja kaaret tilalle. Tuntui, että ne sopi Taralle paremmin! Niillä siis jatketaan keskiviikkona :)


Rokin kanssa sitten käytiin tokossa. Ja Tara lähti myös mukaan! :) Roki oli mulla autossa ja sitten vain reenin ajaksi toin sisälle. Otettiin liike / max2 kerrallaan ja sitten taas autoon. Rokilla ensin luoksepäästävyys. Se meni ihan moitteetta, kontaktireeniä vaan lisää entisestään - sitä ei voi koskaan reenata lisää. Sitten otettiin luoksetulo. Ensin paikallaan istumista ja sitten eteentuloja ja sitten lopuksi vauhtiluoksetulo. Nekin meni tosi hienosti! :) Sitten vähän paikallamakuuta, häiriökontaktireenejä ja ihan pientä seuraamista. Mä olin tosi ylpee pojasta, tuo reenitapa toimii paljon paremmin! Tosi hyvä vire ja intoa vaikka muille jakaa!

Tarahan ei mihinkään tokoryhmään kuulu - mutta ajattelin, että joku voisi jeesata Taran luoksepäästävyydessä. Tanja jo auttoi siinä aamulla ja sitten illalla otettiin sitä lisää. Eilen myös siellä Pieksämäellä Harri, Elsa ja Outi otti Taran kanssa luoksepäästävyyden. Illalla otin patukkapalkan sillain, että leikittiin sitten ihan kunnolla joka kerran jälkeen. Aamulla vain tiputin sille kainalosta patukan, mutta toi leikkiminen on parempi. -> kontakti entistä parempi! :) Pienesti välillä on silitetty rinnasta, mutta kyllä useimmiten vain tultu seisomaan siihen lähelle ja Taran pitää pysyä vain kontaktissa.

Sit otettiin kanssa luoksetulo samoilla tavoilla ku Rokilla (10-suorituksia!). Sit seuraamisissa koira vinku! MRRR!! harjotuslistalle hiljasuutta eli lyhyitä seuraamisreenejä! Sitten paikallamakuussa vinkuminen jatkui, joten niissä otettiin aivan minimini lyhyitä aikoja, jolloin pysyi hiljaa. Tästä lähdetään etenemään jatkossa ja opetan koiralle aivan eri viretilan (tai ainakin yritän) niin tuohon paikallamakuuseen, jotta jatkossa Tara makaisi paikallamakuussa levollisena ja rauhallisena, kuitenkaan lössähtämättä.

Jeejee! Pitkästä aikaa molempien koirien kanssa meni ihan tajuttoman hyvin! Ei nyt tietenkään valmiita liikkeitä juuri otettu, mutta ihan mielettömän upeasti pikkuosat onnistui ja niistähän tämä loppukokonaisuus reenataan! :)

Ratareeniä kisatyyliin ja tokoilua

En oo jaksanut kirjottaa vähään aikaan blogiin, niin nämä löpinät on periaatteessa sunnuntain ja maanantain juttuja. Nyt oon kamalassa flunssassa niin koirat on ihan kotiaktivoinnilla ja pikapissatuksilla. Antti onneks lähtee kohta niitten kanssa juoksulenkille. :)

Sunnuntaina kävin Taran kanssa aamusta agilityreeneissä. Meille oli ennakkoon lähetetty ratapiirustus, joka sitten rakennettiin hieman soveltaen, mutta kutakuinkin tuollain minkälainen tuo ratapiirustus tuossa on - ja sitten se mentiin kisatyyliin yhdellä suorituskerralla läpi.

Sovellukset mitä radalla oli, oli se, että me mentiin vasemmanpuoleiset verkkokepit, A:n alastulo oli aika lailla samalla tasolla 6-hypyn oikeanpuoleista siivekettä, 8-hyppy jätettiin tilaongelmien vuoksi pois, keinun ja hypyn nro 13 alareunat olivat siten, että 13 oli alempana ja hyppyjen 15 ja 16 väli oli huomattavasti pienempi.

Eka rata meni ihan suhteellisen hyvin. Käskytin tosi tiukalla ohjeella Taraa ja Marko sanoikin, että Tara kääntyy tosi hyvin. Kuitenkin ehkä juurikin tuon liian tiukan käskytyksen vuoksi Tara jonkin verran tiputteli rimoja. A:n ylösmenolla pysäytyksen jälkeen vauhti oli liian pieni ja sen vuoksi ei päässyt ylös, joten päädyin siihen, että otan ehkä vauhdin kanssa ylösmenot ja pelkille A:n alastuloille jatkossa pysäytykset. Kuitenkin pitää ohjata Tara tosi tarkkaan, ettei rupea loikkimaan. 6 ja 7 väliin tein valssin, jotta pääsen 7:n oikealle puolelle ja kympin jälkeen toinen valssi ja 11-12 väliin jaakotuksen, jotta olen radalla keinun vasemmalle puolella (kuvassa oikealla).

Toinen rata meni paremmin. Löysäsin vähän ohjausta, ja vaihtoehtoisesti koitin 6-7 väliin sylkkäriä, jolla sitten se kääntyikin renkaalle erinomaisesti! Kontaktit meni hyvin ja niille uskalti koiran jättää, jotta itse pääsi vähän etenemään. Rata meni sujuvammin ja Tara ei tiputtanut yhtään enää rimoja! :)

Tosi iloinen mieli jäi näistä reeneistä. Harmi vaan ku nyt on kipeä niin tän päivän omatoimiset jäi väliin ja niin jää myös sunnuntain reenit koska mä suuntaan Savitaipaleelle viikonlopun viettoon Antin vanhempien luokse. Roki lähtee mukaan ja Tara menee lomailemaan Pieksämäelle.

Rokin kanssa sitten käytiin sunnuntai-iltana pikapikaa omatoimitokoissa ja tosi kivasti meni. Mä painotin reeneissä lähinnä motivaatioon ja leikittiinkin aika paljon. Lisäksi otettiin hyppyä, pientä seuraamista, perusasentoa, paikallamakuuta yms. Todella tyytyväinen olin pojan keskittymiseen - hallin matto kun on ollut sille tosi mielenkiintoinen tutustuttava. Patukkapalkka oli tosi hyvä ja koira teki silti tosi keskittyneesti ja hyvin eikä kuumunut liikaa. Yleisissä ohjatuissa reeneissä on vähän se huono puoli, että koirat joutuu oottelee (mulla nyt kyl useimmiten häkissä), mutta itse tykkäsin näistä reeneistä sen vuoksi huomattavasti enemmän, että koira tosiaan työskenteli tosi hyvin ja intensiivisesti ja turhat haahuamiset jäi vähemmälle.

Kotosalla ollaan sitten harjoteltu s-m, m-s vaihteluja, perusasentoa, noutoa ja merkille menoa Taran kans. Sit Rokilla taas ihan perusjuttui, perusasentoa, noutoa yms vaihtelevalla menestyksellä. Se on niin hassu. :)

Loppuviikko meneekin tod näk parannellessa itseä. Tara lähtee kotosalle viikonlopun viettoon kun on Rokin vuoro päästä Savikseen ja Rokin kanssa sitten viikonloppuna varmaan tokoillaan kanssa urakalla. Nyt parin päivän ajan kuitenkin yritän ottaa rauhallisesti, jotta tämä olo vähän parantuisi.

Meinasi koirasta tulla rukkaset..

Aluksi kuva syyllisestä:

Ja lopuksi armoton tilitys.

Taran elämän ensimmäinen (vaikkakaan ei varmasti viimeinen, vaikka niin tekisi mieli sanoa) möllitokokoe. No puolustuksena Taralle sanon sen, että se ei tapahtumissa kamalasti ole käynyt. Ja sitten se kuumui hallin ulkopuolella ihan yli toisen koiran rähähtäessä sille ja sen jälkeen se ei siitä laskenutkaan itseään. Koira ois pitänyt viedä tässä vaiheessa autoon rauhoittumaan ja nollaamaan tilanne, mutta minäpä otin sen halliin odottamaan omaa suoritustaan ajatellen, että jos se tottuisi siinä samalla hälinään. No koirapa tuijotteli kaikkien suoritukset läpi ja kiihtymys kasvoi entisestään noutojen yms. kattomisesta.

No sitten kun tuli meidän vuoromme, Tara sai heti tosi positiivisen kuvan tuomarista juoksujentarkastuksessa. Tätä siis pitää harjoitella. Luoksepäästävyys meni ihan ok siihen asti, kunnes tuomari oli lähdössä pois ja Tara päästi pienen matalan murahduksen. Tuomari kuitenkin antoi siitä 10, mutta tuli kysymään uudelleen muiden arvostelujen jälkeen, että murahtiko se. No murahtihan se ja sit Tara vielä jotenkin paineistui tuosta, että tuomari tuli siihen seisomaan ja minä kun en ollut tilanteen tasalla niin tämähän nosti siinä metelin, että tähän on turha tulla. Koiraa poskesta kiinni ja kiepsautus istumaan, hiljeni ja sitten tuomari kysyi, että miten paikallamakuu. Minä sanoin, että siinä kyllä pysyy.

Paikallamakuussa sitten ei ollut ihan semmoinen kuin olisi normisti ollut. Koira vieläkin ihan kierroksilla äskeisestä ja käskystä valui hitaasti maahan. Puolessa välissä paikallamakuuta alkoi nuuskimaan mattoa, mikä on ollut tosi hankala alusta jo alusta asti meille (Taran agilityt pidetään samassa hallissa) ja sitten se jossain vaiheessa vaihtoi lonkka-asentoon. Lisäksi kun aika oli täysi ennakoi istumisen ja 6,5 heilahti.

Tässä vaiheessa olin, että tapan koiran. Ja aika lähelle varmaan olisin mennytkin, jos hallissa ei olisi ollut 35 ihmistä todistamassa tätä malinoisneidin kurittoman elämän päättymistä. Antti onneks otti koiran ja minä pääsin siitä kauas. Susan kanssa keskusteltuani päädyin ratkaisuun, että otan kaiken ihan reenin kannalta patukalla/namilla. Sain itseni sitten palautettua normaaliksi ja lähdettiin oman vuoron tullen kehään ilmottaen, että myö vaan reenataan.

Matto oli tosi iso häiriö silloin kun koira ei ollut käskyn alla, toisin sanoen sen saaminen irti matosta oli hankalahkoa, mutta kun sain sen kontaktiin koira teki ihan ok. Seuraamiset sekä ilman talutinta että taluttimen kanssa aika perus-Taran-seuraamista, mutta ei kuitenkaan aivan parasta. Molemmista 9, koska tuomari olisi toivonut hieman enemmän väljyyttä. Kehui kuitenkin seuraamisen suoruutta, hyvää kontaktia ja innokkuutta tekemiseen. Koira oli siis kehässä uudelleen ihan vireessä, joten sitä ei kauheasti tarvinnut tsemppailla, joten otettiin kisatyylisesti nämä seuraamiset yms suoritukset paitsi hyppy. Liikkeestä maahanmeno: seuraamisessa se hieman painoi, mikä oli vähän kummallista, maahanmeno nopea ja istuminen ihan ok. 8,5. Luoksetulo oli siitä harmillinen, ettei koira kuullut "seuraa"-käskyäni, jolla pyysin sen suoraan sivulle. Osaa se eteenkin tulla, mutta virhemahdollisuudet pienenee tässä, kun otan sen seuraa-käskyllä sivulle. No joo koira siis oli hieman epävarma luoksetulosta ja tulikin sen vuoksi vähän hölkytellen eikä täysiä kuten normaalisti. Kuitenkin sivulletulo oli hyvin suora. 9. Seisominen oli kanssa hyvä, ainut ettei istunut ekasta käskystä, kun katsoi kehän laidalle. Ja sitten estehyppy meni nollalle ku koira hyppäs takasin. Kokonaisvaikutus oli 8,5, innokas koira joka osaa liikkeet, mutta kannattaa luoksepäästävyyttä ja juoksujentarkastusta harjotella. Joo niin pitää.

Vielä kertauksena:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 6,5
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 8,5

Pistemäärä yht. 154, sijoitus 4.


Ja koska nyt on yön yli nukuttu ja kaikkea mietitty, miten edetään. Ensinäkin mitä jo agilityn puolesta totesin, ruetaan kiertää agilitykisoja, mutta lisänä myös match show:t ja tokokisat ja möllikisat ymsyms, jotta koira ei nostaisi itseään niin kuumaksi kaikissa tuollaisissa. Reeneissä kun se ei tuollaisia keksi. Tämmöisten harjoitusten jälkeen koira ei sitten niin herkästi ehkä kuumuisi enää kisoihin ja olisi tasaisempi tuon osalta -> ei kyttäisi kehän reunalle ja sen takia olisi epävarma käskyistä, mitä nimenomaan esiintyi esim luoksetulossa ja seisomisen istu-käskyssä. Sitten lisäksi luoksepäästävyyttä kontaktireeninä. Tässäkin Minnalta sain sellaisen vinkin, että voisi vaikka aluksi ottaa seuraamista siten, että joku vieras hivelee raipalla koiraa kokoajan seuratessa, jolloin koira voi vieraan ihmisen koskettelusta tulleen paineen purkaa seuraamiseen. Ja myöhemmin paine todennäköisesti laskee ja siten myös varmaan ihan perusluoksepäästävyys helpottuu. Mutta toki tietenkin myös monenlaisia muita luoksepäästävyyksiä harjoitellaan ihan niistä perushäiriökontakteista kaikkiin variaatioihin mitä keksii. Lisäksi juoksujentarkastus ja kaikki näyttelykopelointien harjoittelu tulee kanssa opettelulistalle.

Kun koira tottuu tuollaisiin eri tilanteisiin nuo muutkin ongelmat mitä noissa liikkeissä oli ratkeavat todennäköisesti aika itsestään. Koira osaa paikallamakuun, seisomisen, maahanmenon, luoksetulon ja seuraamisen. Niissä ei mtn ongelmaa ja kun koira on rentoutunut se tekee entistä paremmin ne. Hyppyä pitää opetella, sitä se ei muistanut.

Monet sanoi, että Tara osasi ja kyllähän se osaa. Vielä paremminkin normaalisti. Ulkokisat olisivat olleet paljon helpommat. Seuraavan kerran möllikisoissa minulla on tarkoitus palkata sitä sekä juoksuntarkastuksessa ja myös luoksepäästävyydessä, siinä on kuitenkin vain yhden kerroin eikä möllitokoissa ole mtn väliä pistemäärillä. Uskon, että seuraavat kisat menee jo paljon paremmin.

Kohta tuon neidin kanssa pitäisi lähteä agilityreeneihin. Meillä on tosi kivan näköinen ratareeni täksi päiväksi ja sitten illalla on Rokin omatoimi tokotreenit hallilla kanssa ja niihin aion kanssa kovasti panostaa. Hyppyä opetellaan ja sitten ehkä jotain muuta. Nouto olisi tänään omatoimireenien aiheena myös, mutta se on meillä vasta ihan kotiharjotteluasteella.

Rokillekin olen kovasti suunnitellut oman reeniohjelman tekemistä, koska Taralla se on kovasti motivoinut opettelemaan juttuja.

Vaikka eilinen päivä kuulostikin varmaan monen mielestä aivan kaaokselta, oli siinä loppupeleissä paljon hyvääkin. Vaikkei Tara tehnyt ihan parastaan noissa yksilöliikkeissäkään, sen seuraaminen oli monen mieleen oikein hyvää ja liikkeet sujuivat. Itse tiedän, että koira on opetettu paremmin ja osaa siis vielä entistäkin paremmin tehdä, joten omaan ja Antin silmään näkyi kyllä, että ei nyt ihan kaikkein parastaan anna. Tara kesti kuitenkin hyvin palkkaamattomuutta ja vire pysyi suorituksissa hyvänä. Hallissa ei tokoa oltu ennen reenattu ja matto oli tosiaan hankala, tämmöistä häiriötä ei ulkokokeissa ole.


Ai niin. Ja ihan lopuksi vielä. Annetaan belgianpaimenkoira narttu 3v. hyvään kotiin. (tai vähän huonompaankin kunhan nyt siitä eroon pääsis...)

Kyllä sieltä laatikosta teräviäkin veitsiä löytyy!!

JESJESJESJESJEEEE!!!! Roki yllätti mut totaalisesti jo eilen ja tänään uudelleen!!! Se meidän noutoa silmällä pitäen tehty patukkaharjoitus on tehonnut!! Siinä Roki on oppinut rauha-sanan, jolla patukkaa kannetaan hyvällä otteella.




Eilen sitten otin Taralla pitoharjoituksia eri tavaroilla (se jopa itekseen haki vessasta pyykkikorin päälle jääneen hiuskamman ja istui sitten topakkana mun takana olkkarin lattialla pitäen kampaa hienosti ku koneella tein juttuja! Antti tuli sitten kysyy, että miksi tytöllä on kampa suussa:D) Mut joo pointtiin. Rokilla sitten otin kanssa eri tavaroilla kahdesti noutoharjoituksen saman tien Taran jälkeen. Tara siis piti ensin, Roki sitten. Ja molemmilla kerroilla poika piti NIIN hienosti sitä!! :)

Sitten tänään otin taas, nyt vuorostaan Taralla Pepin vanhalla noutokapulalla ja sitten tunnarikapulalla pitoharjoituksen. Sitten Rokilla ja TAAS!! Se on selkeästi oppinut rauha-sanan merkityksen, koska kun se kantoi palloaan, jota tykkää mälvätä tajuttomasti, niin se kun taas mälväs sitä, sanoin rauha -> piti hyvin. Sitten vapautuksen jälkeen alko taas mälväys. Toistin jutun ja taas sama. :) Muutenkin ollaan Taran kanssa katsottu, että mälvääminen on selkeästi vähentynyt muutenkin. :)

Ja eilen Antti just leperteli Rokille, että "Vaikka et sinä ehkä se laatikon terävin veitsi olekaan, kyllä susta ihan hieno koira tulee!" JA PAH sanon minä! Roki on loistava!! :)

Tokoilua ja agiliitoa - ja ihania tyttöjä...

Elämä pääsi taas normi urilleen ja reenit on taas jatkuneet. Taran kanssa jätin mölliagit väliin, kun kepit ei ollut valmiit (kaikkea muuta!) ja mulla oli lauantai-aamusta Pepin hautajaiset niin niidenkin takia fiilis ei ollut mikään kaikkein paras. Kuitenkin kävin talkoissa tuolla kisoissa ja tuli taas hyviä juttuja bongailtua muitten ratatyöskentelystä. :)

Taralle tein kunnon suunnitelman, miten edetään tokojen kanssa. Joka päivälle 3-5 juttua, mitä reenataan ja mihin painotan. Viikon päästä teen seuraavan viikon ohjelman ja sitten katson taaksepäin, miten tuo tokoilu on edistynyt. Edistystä on kyl tapahtunut. Yks päivä täs tehtiin koko ALO-liikkeet putkeen läpi Antin toimiessa liikkeenohjaajana. (tosin ilman hyppyä) Tyttö jaksoi hyvin koko pätkän palkkaamatta. Luoksepäästävyys ok. Paikallamakuussa jostain syystä ei menny ekalla käskyllä maahan eikä noussu ekalla käskyllä. Liikkeestä jäävät ihan ok, mutta nopeutta reenattiin niihin jälkikäteen entisestään. Luoksetulo ok samoin seuraamiset. Ihan tyytyväinen sinänsä olin, nyt ollaan opeteltu entisestään noita jääviä liikkeitä ja nopeita maahanmenoja ja niistä nousemisia. Näyttäisi olevan ihan hyvällä mallilla. Lisäksi paikallamakuureeniä ollaan tehty myös makkaroidulla matolla, eli matto on tiputeltu täyteen makkaroita ja silti pitäisi paikallamakuu rauhassa suorittaa. Möllitokojen hallin matto on nimittäin kamala, ku sielä on kaiken maailman hajut ja herkut kylvetty ympäriinsä..

Ja vielä pitää kehua! Tara on vähentänyt piippaamista reilusti!! :)

Tänä aamuna otettiin myös s-m, m-s vaihtoja ja nekin alkaa sujua oikein nätisti. :)

Agilitypuolella tosiaan möllit jäi väliin, mutta sunnuntaina käytiin Markon reeneissä, jossa taas tosi hyviä juttuja opettelussa! Ensinäkin opeteltiin saksalaista ja merkkaamista. Tosi hyvin meni! :) Sitten keskiviikkona käytiin taas opettelemassa vapaavuorolla noita (meni tosi hyvin jo!!) ja lisäksi vielä keppejä tahkottiin verkoilla. Nyt se jo selkeästi lähti pujottelee niitä keppejä, kunhan ensin taas oli vähän aikaa ihmetelty, mitä ne verkot on. Loppuun meni jo siis tosi hyvin! Lisäksi otettiin normikepeillä vielä ekan välin hakemista apuohjaajaa apuna käyttäen. :)

Tarkotuksena on myös mennä Taran kanssa joku kerta kisoja kattelee, jotta kisoissa osattaisiin sitten käyttäytyä hyvin. Nyt yritän saada kepit mahdollisimman pian kuntoon niin päästäisiin jo kesällä kisaamaan. :)

Suurin pelko huomisen suhteen on lähinnä se paikallamakuu. Enää luoksepäästävyyskään ei niin pelota! Hyvin se varmasti menee. Ainut mikä on niin on se paikallamakuu. Ei sillä, koira kyllä osaa paikallamakuun, mutta se matto on kamala (-> haistelua?) tai sitten jos joku pikkufifi keksii rynnätä paikallamakuusta karkuun tai vielä pahempi Taran luokse niin hui. Mut turha toisaalta tämmöisiä kauhuskenaarioita tekemään, tuskin näin edes käy.

Ja sitten tää toinen! Rokilla ei ole mtn muuta enää mielessäkään, ku naapurin ihanat naiset. Mun serkulla on viereisessä talossa kaks juoksusta narttua, tervu ja parsoni, ja voi että tuo poika osaa olla niin aivot narikassa tuolla ulkona. Sisällä vielä jotain ajatuksenjuoksua hyvinä hetkinä, mut ulkona hajut meinaa viedä voiton. Tosin kyllä mä aion tänäänkin käydä sen kanssa reenaamassa - otetaan sit jotain niin lyhyttä ja helppoo että varmana onnistuu, koska en mä nyt tommosen takia voi jättää reenaamatta kokonaan. Aina niitä juoksuisia neitejä jossain on. Mut Roki on nyt Umaan niin syvästi rakastunut, kattelee vaan aina Uman rappuun päin, että tuolla se ihana neiti asustaa. :)

On se Roki pikkunen:)

Pepi pääsi Jipon luokse pilven reunalle

Maanantaina sain kuulla sydäntä musertavan uutisen, sillä Pepi kultaseni oli nukutettu ikiuneen. Pepin ollessa hyvin kipeä Mikko ja Jessica päätyivät tähän päätökseen ja Pepi pääsi Jipon seuraksi tuonne toisaammalle.

Itkusta ei tule loppua, mutta haluan nyt muistella tännekin Pepiä.

------

Aloitan aivan alusta. Kesälomalla juuri kun olin päättänyt ala-asteen meidän perheeseen päätettiin ottaa pieni koira Jipon kaveriksi. Koira tulisi olemaan äitin, koska äiti halusi pienen sylikoiran. Bongasimme Keltaisesta Pörssistä ilmoituksen, että Savonrannassa oli perhoskoiran pentuja, jonne sitten soitimme ja päätimme saman tien mennä katsomaan luovutusiässä olevia pienokaisia. Emme edes tienneet oliko pennut papilloneja vai phaneleita, mutta väliäkö tuolla. Mielessäni toivoin, että kumpa olisivat phaleneita, kun koirakirjan piirroksessa ne olivat paljon suloisemman näköisiä. Papillonejahan ne olivat ja ihan mielettömän suloisia.

Pepi ja muut pennut haettiin alakerrasta meille nähtäville. Kaksi urosta ja yksi narttu pentu. Pentujen emä, mustavalkoinen narttu, oli arka eikä antanut koskea itseensä. Se kierteli seiniä pitkin huoneessa uteliaan näköisenä. Emä oli kuulemma ollut aiemmin jollain ihmisellä, joka oli pitänyt sitä sen koko elämän ajan pienessä häkissä. Se ei edes kuulemma ymmärtänyt hihnassa kävelyä, koska sitä ei oltu ikinä lenkitetty. Yksi mustavalkoinen urospentu oli jo muuttanut uuteen kotiin, joten sitä en nähnyt ikinä. Kolmivärinen narttupentu ja toinen mustavalkoinen urospentu olivat vähän ujoja, mutta sitten tämä toinen uros. Se oli pieni ja riehakas kolmivärinen pentu, jolla oli vaaleat rinkulat silmien ja nenän ympärillä. Se oli ihan mahdoton, mitään se ei pelännyt ja koko pentu oli täynnä elämäniloa. Samaisessa paikassa kasvatettiin myös japanece chinejä ja niitä siellä olikin varmaan kymmenkunta. Vanhin koirista "vanha rouva" oli mustavalkoinen kärttyisä japanece chin, jonka taakse Pepi aina hiippaili ja puraisi sitä pepusta ja kun "vanha rouva" käännähti ja rähähti, Pepi oli jo ehtinyt juosta kauas karkuun. Ja kohta uudestaan!! Muistan kun Niina kuiskasi mulle korvaan, että me otetaan se ja äitin ilmeestä näki, että tuo on se meidän koira. Niin pieni Pepi, virallisemmin Saheik Alfred Amiraali, muutti meille.

Lähtökohdat pennulle ei ehkä olleet mitkään maailman parhaat. Jälkikäteen tuli monesti mietittyä, että tulikohan tuettua jonkin sortin pentutehtailua, moni asia jäi arveluttamaan jälkikäteen. Kuitenkaan kasvattajaan ei koskaan pidetty mitään yhteyttä, ei siihen aikaan mitään sähköposteja olleetkaan. Kerran muistaakseni kirjoitettiin hänelle kirje, missä kerrottiin Pepin kuulumisia. Kuitenkin vaikka lähtökohdat ei olleet parhaat puhumattakaan siitä, että emä oli arka ja pelokas, silti tuosta pentueesta saimme varmasti maailman persoonallisimman ja iloisimman koiran, joka tuli valloittamaan jokaisen ihmisen puolelleen, joka siihen sai tutustua.

Automatkalla äiti oli Pepiin jo niin rakastunut, että sanoi että "en luopuisi siitä edes kymppitonnista!" Myöhemmin kyllä perui sanansa moneen otteeseen ja uhkasi tehdä siitä rukkaset, mutta koska Pepi oli minun koirani, Pepi sai jäädä vaikka olikin monin ottein niin hankala. Kotia kun tultiin Jippo oli heti pää edellä kantokoppaan tunkemassa ja katsomassa minkä pikkuisen te tänne toitte. Pepi taas ärisi häkistä kuin isompikin koira. Mutta ystävyksethän näistä hetkessä tuli! Jippo oppi parin päivän aikana varomaan pientä kilon parin painoista palleroa ja Pepi keksi jo rääkyä valmiiksi aina, kun joku käveli sen ohi, ettei varmasti joutuisi tallotuksi.

Pepi tykkäsi pienestä pitäen jo touhuta ulkosalla. Pienenä se ei suostunut tulemaan sisälle, vaan juoksi aina jonkun auton alle piiloon ja sieltä sitä sai metsästää. Pikkuhiljaa Pepi kuitenkin alkoi oppia talon tavoille ja nopea se olikin oppimaan kaikki temput.

Halusin Pepin kanssa koirakouluun ja Pieksämäen Palveluskoirayhdistyksen kentästä tulikin toinen kotini. Parhaimmillaan tuli vietettyä kentällä joka ilta viikosta. Minä en ymmärtänyt mitään juurikaan koirankoulutuksesta, mutta Pepin kanssa tuli opeteltua. Pepi oli siitä kiva koira, että se halusi mielellään oppia. Lelut olivat ihan kivoja ja herkut maistui, joten motivointi oli helppoa. Toiset koirat olivat kivoja, nitä ei koskaan arasteltu, vaan rynnättiin heti ekana isojenkin koirien jalkojen juureen sillain "moi kuka sä oot?"-tyyliin.


Liian aikaisin, liian kokemattomina lähdettiin tokokisoihin, ekan kerran jo marraskuussa 2002 Pepin ollessa pälle vuoden ikäinen. Kisoja tulikin kierrettyä ahkeraan. Kaksista ekoista kisoista tuli se III-tulos ja 120p. tai 120,5p. Hyvin sinänsä, että kummassakaan koira ei pysynyt paikallamakuussa ja tällöinhän tokon alokasluokan paikallamakuun kerroin oli 4, joten käytännössä 40p tippui jo pelkästä paikallamakuusta, joten muut suoritukset kuitenkin olivat suhteellisen ok, koska tuollaiset pisteet kuitenkin saatiin. Kolmannet kisat keskeytettiin, koska Pepi ja minä molemmat pelättiin tuomaria ja Pepi oli ihan muissa maailmoissa ja niin olin minäkin, syötin meetwurstia Pepille kesken kisojen. :) Sitä jaksettiin Jossun kanssa nauraa. Neljännet kisat Varkaudessa kesällä 2004, mielettömässä helteessä. Saatiin räkäset 100 pistettä ja III-tulos, mutta sijoituttiin kolmansiksi. Ja siitä pokaalista oltiin ylpeitä silloin, myöhemmin vähemmän ylpeitä, mutta sillon se oli saavutus!! Siitä se sitten lähti. :) Seuraavat kisat alkoivatkin sujua, mutta paikallamakuu oli mahdottomuus. Pepi keräsi kisoista tästä lähtien järestään vähintäänkin 150 pistettä ja paikallamakuu 0 (tällöin kerroin paikallamakuulle jo laskettu kolmeen, joten 30 pisteen pistemenetyksiä). Pieni siis teki ihan mielettömän hyviä suorituksia muuten. Järestään jotain 180-190 pistettä olisi ollut. Paras saavutuksemme oli 179 pistettä vuonna 2005 ja siellä se taisi paikallamakuukin sujua. Vuonna 2006 kisasimme viimeisen kerran tokossa.

Pepi oli monta kertaa vuoden tokoperhosten joukossa ja taisipa olla jokusen kerran jopa vuoden agilityperhosten joukossa. Kerran Pepi oli myös Vuoden Tokoperhonen nro 1 ja samaisena vuonna Pepi valittiin myös Pieksämäen Palveluskoirayhdistyksen Vuoden Tokokoiraksi!

Pepin kanssa harrastettiin myös agilitya. Tosin Pepin alkuvuosien ongelmina oli putkeen pissiminen, mutta lopulta sekin saatiin kuriin kun pallit otettiin veks. Sisälle merkkailua se ei harmiksi kyllä lopettanut. Siispä seuraava perhoseni taitaakin olla tyttö - ja semmoinen meille joskus tulee. Agility oli Pepistä tosi hauskaa, minä vain en sitä osannut. Juoksin kyyryssä ja Pepi ei halunnut irrota, mutta kyllä me yksi 0-tulos saatiin. Ja toinenkin viimeisistä agilitykisoista marraskuussa 2006, mutta se hylättiin, kun olin ottanut varaslähdön startissa enkä ollut odottanut pillillä annettavaa lähtölupaa..

Noiden vuosien välillä ehti tapahtui kaikenlaista. 2004 vuonna Pepi sai toiseksi kaverikseen Nipa-kooikerhondjen. Pepi tosin oli aluksi sitä mieltä, että olisitte voineet jättää sen sinne Raumalle, kun sen verran iso riesa se oli. Kokoajan hyppimässä ja puremassa ja riehumassa. 2005 Jiposta aika jätti ja se tuntui siltä kuin elämä olisi pysähtynyt. Tuntui siltä, ettei nuo kaksi pientä koiraa pystyisi mitenkään korvaamaan tuota paikkaa, minkä Jippo oli siihen jättänyt. Tuli katsottua niitä kahta sillain "nuoko mulla enää vain on?" - vähän halveksuen, Jippo nyt oli koirankokoinen ja muutenkin Jippo. Kumma kyllä elämä jatkui ja ikävä alkoi hellittää. Pepi ja Nipa täyttivät ne paikat sydämessä totaalisesti, mitä täytettävissä oli ja olivat todella rakkaita. Onneksi Nipa vielä on olemassa.

Vanhemmiten Pepi oppi sen paikallamakuun, mutta koska Pepin seuraamispaikka oli hieman turhan edessä voittajaluokkaa yms. ajatellen niin sitä yritettiin siirtää vuoden ajan taaksepäin. Tässä vaiheessa alkoi minullakin olla jo ylioppilaslakki kourassa, joten muutto toisaalle alkoi olla olennainen. Kuitenkaan äiti ei suostunut Pepiä antaa minulle mukaani, joten Pepin kanssa kunnolla harrastaminen sitten tyssäsi siihen vuonna 2006, että en mä nyt jaksa tahkota pikkunippeleitä, jos kisoihin sen kanssa ei voi mennä, ku ei tule reenikertoja riittämiin alle. Ei viikonloppuna kotona käydessä saa pakkaa kasaan. Niinpä minulle tuli lopulta Tara kaikkien ruotsalaisen bullterrieritilausten ja niiden mutkien kautta. Pepi oli tällöin jo 6-vuotias. Heti perään Riitta otti saksanpaimenkoiran Moonan ja vuotta myöhemmin perheeseen muutti Pieksämäelle myös karkeakarvainen saksanseisoja Kamu.


Muuttoni jälkeen Jyväskylään Pepi asui välillä kotona, välillä Jyväskylässä kämppikseni ja minun kommuunissa, johon kuului Antti, Ullan mies Lasse, minun koira Tara ja Ullan koira Kulti ja kanini Beni. Beni oli aivan rakastunut Pepiin ja luuli sitä tyttökaniksi, Pepi taas ei tykännyt äskeisen syyn takia erityisemmin Benistä. Pepi hurmasi naapurin likkoja Antin kanssa ulkoillessaan. Irrallaan ollessa Pepi juoksi kaikkien nuorten naisten jalkoihin hurmaamaan heidät pelkällä katseellaan. Olisi ollut aika varma konsti tutustua tyttöihin, mutta onneksi tuo koiranulkoiluttaja oli varattu. :)

Vanhemmalla iällään Pepi kävi vierailulla Pieksämäellä kanssani vanhainkodilla kaverikoirana vanhuksia ilahduttamassa. Siellä se oli aina odotettu kävijä, jota aina rapsuteltiin ja lähtöä harmiteltiin. Pepi lähinnä vain oli kiinnostunut herkuista, mitä vanhuksilla oli lautasillaan. :)


Myöhemmin muutettiin Antin kanssa Kuopioon ja Pepi asusti Pieksämäellä vakituiseen. Välillä se oli meillä mukana. 2009 helmikuussa Kamu puri Pepiä. Pepillä oli jo entuudestaan hauraat vatsanpeitteet ja sen pelastaminen oli aika täpärällä. Aluksi päivystyksessä tehtiin usean tunnin leikkaus, jossa iskä oli avustamassa. Pepi oli meillä Kuopiossa paranemassa. Välillä Pepi kävi kotona kylässä ja tuli takaisin meille. Pian tämän jälkeen Pepi kuitenkin muutti Mikolle ja Jessicalle Kuopion Petoselle. Tyrä kuitenkin uusi ja uusintaleikkauksessa suolet laitettiin takaisin vatsaontelon puolelle verkon avulla ja vaurioituneiden lihasten kiinnittymispaikkoja korjailtiin.

Pepillä oli kaverina Jessican ja Mikon luona perhoskoira Häslä. Pepi oli myös välillä hoidossa Jessican vanhemmilla Uuraisilla. Siellä oli myös Pepillä ja Häslällä kaverina mittelspitz Melli. Pepi laihtui Jessican tarkassa hoidossa vanhuuden päivinä kertyneistä kiloistaan ja oli muutaman viikon jälkeen joukon nopein vaikka alussa joutuikin lepäilemään muitten jatkaessa leikkiä. Pepi rakasti myös ulkona räksyttää kiville ja kanteli niitä aina ympäriinsä. Lisäksi se otti aina aurinkoa lattialla sammakkoasennossa, kun aurinko paistoi sisälle ikkunasta. Se meni aurinkoisimpaan kohtaan ja venytti jalat pitkäksi taakse ja nautti. Sen se koira totisesti osasi.


Mikko ja Jessica muuttivat Helsinkiin kesän lopussa 2009 ja aivan pari viikkoa sitten Pepi sai siellä toiseksi kaverikseen kleinspitz Tyyhtiksen. Pitkään ei Tyyhtis saanut Pepin perässä juosta, sillä Pepille tuli uusi tyrä pepun puolelle. Se olisi vaatinut taas kaksi suurta leikkausta ja mitään takeita suolen toiminnasta ei olisi ollut. Niinpä Mikko ja Jessica tekivät raskaan päätöksen ja päättivät päästää Pepin kivuistaan. Olemme menossa Antin kanssa perjantaina Pepin hautajaisiin Pieksämäelle, kun Pepi pääsee nukkumaan mökillä Jipon viereen.


Vaikka Pepi olikin loppuajasta Jessican koira, minulle Pepi oli aina minun ensimmäinen oma koirani. Pepillä oli monta omistajaa ja monta kotia, mutta mikäpä olisikaan ollut parempi vaihtoehto meille. Näin mahdollisimman moni tuli osaksi tuon pienen iloisen elämäniloisen koiran elämää ja siispä se on nyt niin monen ihmisen sydämissä entistäkin enemmän näinä surullina hetkinä. Pepi eli hyvän elämän, hieman rankan, mutta kuitenkin hyvän. Se ei ollut kamalan pitkä, Pepi oli kuollessaan kuukautta ja joitakin päiviä vajaa 9-vuotias, mutta toivottavasti laatu korvaa määrän. Kuitenkin tiedämme, että nyt Pepillä ei ole kipuja, ja kokemuksesta olemme huomanneet, että kunhan on ensin itketty silmät punaisiksi kerta toisensa jälkeen, itkut vähenee ja alkaa muistelemaan vain niitä hyviä hetkiä. Ikävä alkaa hellittää ja vain kauniit muistot tuosta pienestä ystävästämme jää sydämiimme. Varmasti jokainen joka tunsi tuon pienen hassukaisen, voi allekirjoittaa lauseen, että Pepi oli persoonallinen koira ja varmasti elämäni koirista yksi niistä rakkaimmista.

Ahkerointia

Aamutuimaan tässä taas pikapikaa pitäisi jotain kirjottaa. Joka aamu kyllä onnistuu itelleen kasaamaan vaikka mitä juttuja, mitä pitäisi ehtiä tehdä, ennen koulua/töitä/reenejä/tmv. Meikatessa mulla on nykyisin semmoinen pieni meikkausapulainen, joka ensialkuun aina istui/makasi vessassa pytyn vieressä ja tiputti aina selällään vessapaperirullan, mutta nyt se on viisastunut. Tara hoksasi, että kun nousee ylemmäs, näkee mitä kaikkea äiti ottaakaan meikkipussista ja mitä siellä lavuaarissa onkaan... Lisäksi jos joskus jotain lipsahtaa mun käsistä niin sille löytyy nostaja hyvin nopsaa! :)

Taran kanssa käytiin keskiviikkona työpäivän jälkeen omatoimisissa alottelijoitten agilityreeneissä. Otettiin siellä parin esteen pätkissä juttuja. Vaikka reeneihin meno työpäivän jälkeen tuntui niin kamalan uuvuttavalle, onneksi menin! Taran kanssa otettiin merkkausta, mitä harjoiteltiin viime sunnuntaina Markon reeneissä. Nyt sujui jo paljon paremmin. Lisäksi Tarjan avustuksella kepit alkoi sujumaan verkoilla. Verkkoja ei enää tarvinnut lopussa kummastella (ja hyppiä niitten yli tai muuten runnoa) vaan pujottelu alkoi näyttää ihan pujottelulta, lopussa tuli nopeutta ja pää tippui selän jatkeeksi. :) Lisäksi reenattiin keinulla ja puomilla kontakteja. Niissä ei ihmeitä, mutta tänään aamulla tajusin, että mun pitää ehkä Taran palkkaustapaa puomin alastulolla muuttaa. Tara nimittäin hirmuisesti sivusuunnassa puomin alastulolla seilaa - räpeltää etutassut seilaten ja välillä on puomin alastulolla ties mitenkä (joku tassu jo maassa vaikka kuuluisi olla puomilla jne.). Pitää palkata seuraavan kerran se maasta eikä kädestä niin josko se lopettaisi mun kyttäämisen tai sitten vaihtoehtoisesti välillä maasta palkka puuttuisi, mutta minä palkkaisin sen kädestä juuri tuonne alas, minne palkan laittaisin normaalistikin. Kokeiluun!

Taran kanssa saatiin eilen apuohjaajan (kiitos Antti!) avustuksella ihan kivat reenit! Kontakti pysyi jo huomattavasti paremmin häiriön alla. Vielä se piippaa, mutta yritän vapauttaa sen tarpeeksi ajoissa ja pikkuhiljaa kasvattaa vaatimustasoa, kun tuollaisia reenejä ei ole aikoihin tehty. Vaadin sen siis olemaan hiljaa ja palkkaan tarpeeksi usein lelulla, että saa siinä purkaa vähän höyryjä. Lisäksi ensimmäinen seuraamisen vasemmalle käännös oli aivan täydellinen!! Siihen sitten ne käännösreenit jätettiinkin:) Nää oli tämmöset intensiivireenit:)


Rokin kanssa sitten häiriötreenit sujuivat vielä paremmin. Mutta niillä aiotaan jatkaa entisestään. Sitten otettiin pari nopeaa maahanmenoa (siinä on alkanut kyynärpäätkin tippua ihan alas ja koira ei enää niin helposti röhnötä) ja sitten sivulle tuloja ja ihan lyhyttä pätkää seuraamista. Roki on alkanut kiertää suoraan edestä mun sivulle ja takaakierrot on jääneet pääosin poikkeen. Koira ei myöskään niin enää loiki mua vastaan ainakaan niin paljon kun ennen.

Noutoharkat Rokin kans on toimineet hyvin. Koira rauha-vaiheen aikana istuu useimmiten aika herkästi jo aloilleen ja puree lelua hyvin. Vetoa ei tarvitse enää niin paljon kokoajan antaa rauha-vaiheen aikana, vaan voi jo löysätäkin hieman, eikä mälvääminen ala. Näin jatketaan!

Tän viikon reeniohjelmassa on siis vielä Taralla parit agilityt (tänä iltana omatoimiset ratareenit 20-22 ja sunnuntai aamuna Markon reenit eli meidän ihan viralliset reenit) ja Rokilla sunnuntai-iltana tokoreenit. Lisäksi kotosalla tokon puolesta molemmille lisää häiriökontaktireeniä. Taralla painottuen motivaatioon ja hiljaisuuteen. Rokilla taas lisänä sivulletuloa ja pientä seuraamista. Lisäksi liikkeestä istuminen suoraan jääden työn alla. :)

Noutoa ja muita suunnitelmia :)

Rokin kanssa aloitettiin reenaamaan noutoa ihan kunnon suunnitelman kanssa. Rokilla pito on todella hankala tällä hetkellä, joten rauhoittumisen kautta lähdetään opettelemaan ensin patukan pitoa ja sitten se myöhemmin vaihdetaan sitten kapulaan. Nyt alussa leikitään patukalla ja jossain vaiheessa sitten otetaan aina rauha-vaihe koiran istuessa minun edessäni. Rauha-vaiheen aikana minun pitää vetää patukkaa pois Rokista, jottei heti se iän ikuinen mälvääminen alkaisi. Myöhemmin ku oppii kuvion, toivottavasti vetoa voidaan vähentää, mutta siihen nyt varmaan menee jokuset reenit. Tajusin myös että parin viikon päästä Rokin ohjatuissa reeneissä ohjelmassa nouto - iiks! :)

Ja Taran kanssa ilmottauduin Sepposen Harrin agilitykoulutukseen Pieksämäelle 27.3! Lisäksi neidillä anaalirauhaset taas vaivaavat hieman (peppu punoittaa), joten sitä nyt olen taas alkanut suihkuttaa lämpimällä vedellä. Maanantaina käydään eläinlääkärissä rokotukset uusimassa ja siinä samassa ell voikin vilkaista onko peppu parantunut. Taralla oli muutama viikko sitten anaalirauhaset tukossa ja nyt ilmeisesti taas uudelleen ärtyneet. Kuitenkin suihkuttamisella alkoivat jo suunnattomasti parantua.

Olen myös harkinnut josko harkitsisin Taran kanssa tokon möllikokeeseen ilmottautumista 13.3. Tosin etusijalla on jossain tokoryhmässä reenaavat, ja Tarahan ei käy tokoreeneissä - vielä! Tänään pistin tokovastaavalle kyselyt Tarankin tokoiluista. Vähän jänskättäis ne möllit mutta siinähän sitä näkisi miten neiti toimisi eikä nyt niin silmiä päästään välttis tarvitsisi hävetä jos neiti pistäis ihan ranttaliks! :)

Tänään jo reenattiin Taran kanssa tokon vasemmalle käännöksiä kuntoon, koska neiti taas yliyritti ja koko koira kieppaa mun taakse. Namilla sain kyllä pepun pysymään kurissa.

Lisäksi 6.3. Taralla ja mulla on agilityn möllikisat joihin ehkä mennään jotain räpeltää. Tai minä ainakin talkoisiin. :)

Taidanpa tänään uhmata kuumetta ja rientää ihan tuonne ulos asti reenailemaan semmoisia juttuja, missä ei apuohjaajaa niin tarvitse. Antti ku keksi lähtee winterfestiin rymyämään kavereittensa kanssa! :)

----------

Ainiin!! Pikalisäyksenä. Antti kävi tuossa pistääntymässä äkkiseltään kotosalla. Oli juttua, että josko Anttikin alkaisi jossain vaiheessa harrastaa agilitya. Koiravalikoimamme ollessa valitettavasti hieman suppea, Antille jäisi Roki reenattavaksi agilityyn. Rokilla ei agilitya ole juurikaan menty, jokunen putki tai hyppy otettu. Koira tykkää siitä kyllä kamalasti. Mutta toisaalta onhan Roki iso, mutta niin on isoja koiria muillakin - eikä koko nyt varsinaisesti mikään este harrastamiselle ole. Mitään supermenestyjää tuskin tuolla koolla ei kovin helposti leivota, mutta kyllä sen sinne kolmosiin saa, jos vain haluaa kisata. Toki tätä ennen kuvautan Rokin, että poika on varmasti terve. Kuitenkin Antti vielä ilmoitti harkitsevansa asiaa, että mitään ei suostunut vielä lukkoon lyömään, mutta minä aion alkaa katselemaan agilityn alkeiskursseja sillä silmällä, että josko johonkin lykättäisiin tämmöinenkin parivaljakko! :)

Takaisin koiraharrastusten pariin!

Onpas taas aikaa kulunut viime kirjotteluista. Meillä oli koiraharrastaminen vähän jäissä, lähinnä mun koulukiireiden vuoksi. Nyt meillä kuitenkin on taas jälleen paikat reeniryhmissä ja reenaaminen aktiivisena viimein taas jatkuu!

Taralle löytyi paikka Marko Parviaisen agilityryhmästä ja Rokille löytyi tokoeskari ryhmä. Mua taas puri joku reenikärpänen, sillä mtn muuta en nyt haluaisikaan tehdä kuin reenata. Pahaksi onnekseni olen nyt kuumeessa, mutta silti tänäänkin on jo ollut pakko reenailla sisällä pariin otteeseen ja iltasella varmaan kyllä riennän jo uloskin reenaamaan, kunhan tämä tästä vähän hellittää. :)

Käytiin perjantaina kymmenen maissa yöllä reenailemassa molempien kanssa. Rokin kanssa sivulletuloja ja seuraamista, Taran kanssa taas enemmän agilitypainotteista (keppejä, keinua, joitain ohjauskuvioita). Onneksi Kaisu toimi apuohjaajana ja saatiin Rokin sivulle tulot entistä paremmiksi ja itse taas sain komennettua itseni seisomaan suorassa. Taran kanssa kontaktit hyvin keinulla, keppien muistuttelua ja itse sain luottamusta koiraan. :)

Rokin kanssa alettiin laittaa aika nopeaa vauhtia palettia kasaan, jotta oltaisiin mahdollisimman hyvissä asemissa reenien alkaessa. Kesken kauden siis siirryttiin tähän ryhmään, mutta se ei hirveitä haitannut, sillä Roki ja minä kyllä molemmat osataan perusteet ihan hyvin. Sivulle tulot on parantuneet huimasti. Alkukoheltamiset on jääneet entistä vähemmälle ja nyt koira alkaakin napsahtamaan oikealle kohdalle jo heti ekoilla toistoilla, kun aiemmin ekat kerrat kohellettiin ja sitten ruettiin tekemään töitä.

Eilen Taran reenit meni tosi kivasti! Paljon opittavaa, mutta oikeasti niin pitkä tauko ku mitä meillä on takana niin neiti työskenteli oikein hyvin! :) Yks uus ohjauskuvio jäi mietintämyssyyn ja sitä pitääkin reenata taas seuraavalla kerralla kun agilityesteille päästään ja keppejä ruettiin reenaamaan verkoilla. Tarkoitus saada koira vähän matalammaksi pujottelussa että pujottelusta tulisi uivempaa. Muuria pitää myös reenailla ihan itsenäisenä esteenä. Kerran tuo kaatoikin sen, mutta onneksi tuo nyt on vain harjottelujuttu. :)

Rokin reenit illalla taas vuorostaan menivät myös hienosti. Poika oli ihmeissään kaikista hajuista, mutta keskittyi kyllä tosi hyvin ekakertalaiseksi. Sivulle tulot oli hienoja, vaikkakin sen leveää istumatapaa ihmeteltiin useastikin. Itse en kyllä siihen lähde millään tapaa puuttumaan ku sivulle tulot on kuitenkin suorat. Maahanmenoja tosin pitää harjoitella lisää, ettei paikallamakuussa valahdeta sfinksistä lonkkaan tai muuten vain röhnötetä siinä. Kaikki paikallapysymiset oli todella hyviä, häiriökontaktireenit menivät hienosti ja liikkeestä istumisessakaan ei mtn ongelmaa, kunhan huolehdin ettei jää vain vinoon istumaan, mitä pari kertaa teki.

Tarankin kanssa rupesin tänään tokoilemaan, koska Rokin reeneissä totesin, että sieltä löytyisi paljon ihmisiä, jotka voisivat jeesailla Taran luoksepäästävyyden kuntoon. :) Ei se ees mikään ylitsepääsemätön juttu olisi. Neiti piti myös suunsa kiinni tänään ihan hyvin reenatessa. Palauteltiin taas suora perusasento mieleen, kun tyttö hieman yritti siirtyä mun selän taakse, mikä todennäköisesti juontaa juurensa vasemmalle käännös harjoituksista mistä on tullut ns. "pepunkäytönyliyrittäminen". Ihana neiti! <3

Lisäksi haluan hehkuttaa, että mun serkun tyttö Silja 5v kävi meillä kylässä ja koirat olivat NIIN HIENOSTI! Ei moksiskaan siitä, että semmonen pikkutyttö täällä viipotti menemään. Silja tosin järkyttyi kerran kun Tara otti Siljan yksisarvisen suuhunsa, mutta sylkäisi sen suustaan samantien kun vain sanoi siitä sille. Siljan ilme oli kyllä järkyttynyt! :D

Ostoksilla :)

Täällä on Mustissa ja Mirrissä muuttomyynti ja kaikki tavarat on ollut puoleen hintaan. Koirille löytyi vaikka kuin paljon tavaraa sieltä. Yks iso patukka, pari juuttipötköä (joista jo Roki yhden tänään pihalle hävitti ja Tara sitten löyti), kielilelun, frisbeen ja sitten Nipalle pehmopallon, ja Roki ja Tara saivat uuden pedin. Kivan kokoinen että molemmat mahtuu pötköttelemään vaikka yhtäaikaa ja sitten suht helppo pitää puhtaana vaikka karvat kyl paistaa siitä kilometrin päähän. Furminaattorille ja imurille siis töitä:)


Rokin kanssa siirryttiin naksutinnoutoon. Nyt poika juoksee aina kapulalle ja kopasee hampailla kapulaa -> naks ja palkka. Yritän entisestään, että Roki ottaisi tukevammin ja tukevammin kapulasta kiinni - välillä on hieman sitä myös nostanut. Uskon että tää tästä kyllä lähtee luistamaan.

Nyt se on koko aamun kulkenu nenä kiinni maassa armottomasti nuuskuttaen. Piti lopulta komentaa se vaan paikalleen, ku tuntu että ei nuuskuttelulta saa omia ajatuksiaan ees kokoon.. Mitä lie hajuja:)

Taralla taas maahanmenot ovat nopeutuneet. Tähän ei sitten tarvittukaan sen enempää kuin yksi tekniikkareeni. Kyllä helppoo oli :)

Tara on myös oppinut monta kotielämää helpottavaa asiaa. Nyt se osaa tuoda mulle mun pehmotossut, etsiä avaimet ja noutaa kaukosäädintä:) Roki ei vielä näin pitkälle ole edistynyt - palvelushommat kunniaan! :)





Sitten me käytiin hakemassa mulle toissapäivänä hamsterivauva. Neidillä ei ole vielä nimeä ja se on vajaa 5 viikkoinen söpöliini. Malit on kovasti ihmetelleet pikkuisen häkkiä, mutta yllättävän rauhassa ovat sen antaneet olla - mikä ehkä tosin selittyy sillä, että pieni on nukkunut yleensä, kun koirat on siinä ihmetelleet. Tosin keskenään häkkiä ja koiria ei jätetä. Tara on paljon kiinnostuneempi ja se sen varmaan samantien söisikin, jos vain mahdollisuus koittaisi.

Ja vielä kuva nättimyksestäni:)

Että kaksi malia voivatkin olla erilaisia!

Aluksi kuva meidän fiksusta neidistä, joka osaa asiat ja oppii suurimman osan asioista ihan suhteellisen nopeasti. Ainoina ongelmina lähinnä ajoittainen vinkuminen tai se, että yrittää lipsua annetuista tehtävistä, mutta palautuu ruotuun vaadittaessa. Oikein mukava joskin haasteellinen harrastuskoira.


Seuraavaksi kuva minun murheenkryynistäni, pojasta nimeltä Roki, jonka korvien välissä voisi olla muutakin ajatustoimintaa kuin "pallopallopallo". Oikeesti mä oon vähän tuskainen tuon kanssa. Äsken yritin noutoa ottaa. Meidän nouto rajoittuu kapulan pitoon. Tässä olemme tuskailleet säännöllisen epäsäännöllisellä harjoittelulla jo pitkään. Roki istuu ja alan tarjoamaan sille kapulaa, johon koira pomppaakin kiinni, ehtii sekunnin sadasosassa mälvätä sitä suussa sen kymmenen kertaa ja sitten sylkästä sen pois. Seuraava yhtä toivoton yritys. Poika uudelleen istumaan ja yritän sitä rauhotella. Taas alan tarjoamaan jolloin edellisen kaltainen toistuu. Kolmannella kerralla pääsen antamaan sen sille suuhun asti ilman että se hyppää, mutta mälvääminen toistuu ja sitten se tiputtaa kapulan. Näitä pari kertaa. Viimeisellä kerralla jota ennen oli pitkä istuminen paikallaan, jossa minä keräsin ajatuksiani ja koira toivoakseni rauhoittui, sain annettua kapulan suuhun - pääsin juuri ennen mälväyksen alkua koppaamaan leuan alta kiinni - sitten pienen hetken pito, irroitus ja kehut.

Tässä siis meidän palloaddikti, joka koko tuon äskeisenkin ajan mietti vain missä se pinkki ihana pallo on ja sai aikaan sen, että viimeisetkin lelut hävisivät lattioilta, vaikkakin ikäväähän se on Taran vuoksi. Tässä hän on tyypillisellä ilmeellään varustettuna:

Pitkästä aikaa

Uusi vuosi - uudet jutut. Niin pitkä aika tuosta viime blogipäivityksestä ja niin moni juttu muuttunut, että päätin sitten aloittaa puhtaalta pöydältä ja vanhat tekstit päätyi roskikseen.

Täällä Kuopiossa on aina välillä ollut tavattoman kylmä ja Tara etenkään ei ole siitä tykännyt. Siksi reenit on olleet pitkälti sisäpainotteisia kovilla pakkasilla. Tänään reenattiin kauko-ohjausta. Otin avuksi vessan maton koiran alle, koska huomasin että takajalat tuppasivat seilaamaan vaihdoksissa ihan turhankin paljon, mikä maton tultua kuvioihin osoittautui pääosin vain liukkaan lattian ansioksi. Etäisyyttä otettaessa istumasta seisomaan vaihto alkoi olla haastava (vikalla onnistui!), mutta lähietäisyydeltä toimi oikein hyvin.

Roki on kunnostautunut kaukojen istu-maahan vaihteluissa. Aivan upeasti tekee ne, nimittäin maasta se pomppaa niin napakasti istumaan takajalkoja liikuttamatta. Tätä oon testannu myös siten, että poika röhnöttää jossain ja kun pyydän istumaan niin sama juttu! Pallon maaginen voima. Taran kanssa myös vauhdin kanssa yritin saada napakampia maahanmenoja. Taralla on tyyli laitan ensin toisen tassun ja sitten toisen. Roki taas lätsähtää maahan. Pitää nyt yrittää saada Tarakin muuttamaan tekniikkaansa jotenkin.

Tavoitteena tälle viikolle on reenata molemmilla vielä kaukokäskyjä. Rokilla myös kädestä pitäen seisomaan vaihteluja myös. Taralla taas maton kanssa etäisyyttä haetaan ja sitten erikseen myös harjoitellaan napakampia maahanmenoja. Lisäksi noutoa ja tietysti sitä iänikuista seuraamista (jossa Tara ylätti iloisesti minut tänä aamuna ulkona!). Ensi kerralla myös sitten kuvia!