sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Meinasi koirasta tulla rukkaset..

Aluksi kuva syyllisestä:


Ja lopuksi armoton tilitys.

Taran elämän ensimmäinen (vaikkakaan ei varmasti viimeinen, vaikka niin tekisi mieli sanoa) möllitokokoe. No puolustuksena Taralle sanon sen, että se ei tapahtumissa kamalasti ole käynyt. Ja sitten se kuumui hallin ulkopuolella ihan yli toisen koiran rähähtäessä sille ja sen jälkeen se ei siitä laskenutkaan itseään. Koira ois pitänyt viedä tässä vaiheessa autoon rauhoittumaan ja nollaamaan tilanne, mutta minäpä otin sen halliin odottamaan omaa suoritustaan ajatellen, että jos se tottuisi siinä samalla hälinään. No koirapa tuijotteli kaikkien suoritukset läpi ja kiihtymys kasvoi entisestään noutojen yms. kattomisesta.

No sitten kun tuli meidän vuoromme, Tara sai heti tosi positiivisen kuvan tuomarista juoksujentarkastuksessa. Tätä siis pitää harjoitella. Luoksepäästävyys meni ihan ok siihen asti, kunnes tuomari oli lähdössä pois ja Tara päästi pienen matalan murahduksen. Tuomari kuitenkin antoi siitä 10, mutta tuli kysymään uudelleen muiden arvostelujen jälkeen, että murahtiko se. No murahtihan se ja sit Tara vielä jotenkin paineistui tuosta, että tuomari tuli siihen seisomaan ja minä kun en ollut tilanteen tasalla niin tämähän nosti siinä metelin, että tähän on turha tulla. Koiraa poskesta kiinni ja kiepsautus istumaan, hiljeni ja sitten tuomari kysyi, että miten paikallamakuu. Minä sanoin, että siinä kyllä pysyy.

Paikallamakuussa sitten ei ollut ihan semmoinen kuin olisi normisti ollut. Koira vieläkin ihan kierroksilla äskeisestä ja käskystä valui hitaasti maahan. Puolessa välissä paikallamakuuta alkoi nuuskimaan mattoa, mikä on ollut tosi hankala alusta jo alusta asti meille (Taran agilityt pidetään samassa hallissa) ja sitten se jossain vaiheessa vaihtoi lonkka-asentoon. Lisäksi kun aika oli täysi ennakoi istumisen ja 6,5 heilahti.

Tässä vaiheessa olin, että tapan koiran. Ja aika lähelle varmaan olisin mennytkin, jos hallissa ei olisi ollut 35 ihmistä todistamassa tätä malinoisneidin kurittoman elämän päättymistä. Antti onneks otti koiran ja minä pääsin siitä kauas. Susan kanssa keskusteltuani päädyin ratkaisuun, että otan kaiken ihan reenin kannalta patukalla/namilla. Sain itseni sitten palautettua normaaliksi ja lähdettiin oman vuoron tullen kehään ilmottaen, että myö vaan reenataan.

Matto oli tosi iso häiriö silloin kun koira ei ollut käskyn alla, toisin sanoen sen saaminen irti matosta oli hankalahkoa, mutta kun sain sen kontaktiin koira teki ihan ok. Seuraamiset sekä ilman talutinta että taluttimen kanssa aika perus-Taran-seuraamista, mutta ei kuitenkaan aivan parasta. Molemmista 9, koska tuomari olisi toivonut hieman enemmän väljyyttä. Kehui kuitenkin seuraamisen suoruutta, hyvää kontaktia ja innokkuutta tekemiseen. Koira oli siis kehässä uudelleen ihan vireessä, joten sitä ei kauheasti tarvinnut tsemppailla, joten otettiin kisatyylisesti nämä seuraamiset yms suoritukset paitsi hyppy. Liikkeestä maahanmeno: seuraamisessa se hieman painoi, mikä oli vähän kummallista, maahanmeno nopea ja istuminen ihan ok. 8,5. Luoksetulo oli siitä harmillinen, ettei koira kuullut "seuraa"-käskyäni, jolla pyysin sen suoraan sivulle. Osaa se eteenkin tulla, mutta virhemahdollisuudet pienenee tässä, kun otan sen seuraa-käskyllä sivulle. No joo koira siis oli hieman epävarma luoksetulosta ja tulikin sen vuoksi vähän hölkytellen eikä täysiä kuten normaalisti. Kuitenkin sivulletulo oli hyvin suora. 9. Seisominen oli kanssa hyvä, ainut ettei istunut ekasta käskystä, kun katsoi kehän laidalle. Ja sitten estehyppy meni nollalle ku koira hyppäs takasin. Kokonaisvaikutus oli 8,5, innokas koira joka osaa liikkeet, mutta kannattaa luoksepäästävyyttä ja juoksujentarkastusta harjotella. Joo niin pitää.

Vielä kertauksena:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 6,5
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 0
Kokonaisvaikutus 8,5

Pistemäärä yht. 154, sijoitus 4.


Ja koska nyt on yön yli nukuttu ja kaikkea mietitty, miten edetään. Ensinäkin mitä jo agilityn puolesta totesin, ruetaan kiertää agilitykisoja, mutta lisänä myös match show:t ja tokokisat ja möllikisat ymsyms, jotta koira ei nostaisi itseään niin kuumaksi kaikissa tuollaisissa. Reeneissä kun se ei tuollaisia keksi. Tämmöisten harjoitusten jälkeen koira ei sitten niin herkästi ehkä kuumuisi enää kisoihin ja olisi tasaisempi tuon osalta -> ei kyttäisi kehän reunalle ja sen takia olisi epävarma käskyistä, mitä nimenomaan esiintyi esim luoksetulossa ja seisomisen istu-käskyssä. Sitten lisäksi luoksepäästävyyttä kontaktireeninä. Tässäkin Minnalta sain sellaisen vinkin, että voisi vaikka aluksi ottaa seuraamista siten, että joku vieras hivelee raipalla koiraa kokoajan seuratessa, jolloin koira voi vieraan ihmisen koskettelusta tulleen paineen purkaa seuraamiseen. Ja myöhemmin paine todennäköisesti laskee ja siten myös varmaan ihan perusluoksepäästävyys helpottuu. Mutta toki tietenkin myös monenlaisia muita luoksepäästävyyksiä harjoitellaan ihan niistä perushäiriökontakteista kaikkiin variaatioihin mitä keksii. Lisäksi juoksujentarkastus ja kaikki näyttelykopelointien harjoittelu tulee kanssa opettelulistalle.

Kun koira tottuu tuollaisiin eri tilanteisiin nuo muutkin ongelmat mitä noissa liikkeissä oli ratkeavat todennäköisesti aika itsestään. Koira osaa paikallamakuun, seisomisen, maahanmenon, luoksetulon ja seuraamisen. Niissä ei mtn ongelmaa ja kun koira on rentoutunut se tekee entistä paremmin ne. Hyppyä pitää opetella, sitä se ei muistanut.

Monet sanoi, että Tara osasi ja kyllähän se osaa. Vielä paremminkin normaalisti. Ulkokisat olisivat olleet paljon helpommat. Seuraavan kerran möllikisoissa minulla on tarkoitus palkata sitä sekä juoksuntarkastuksessa ja myös luoksepäästävyydessä, siinä on kuitenkin vain yhden kerroin eikä möllitokoissa ole mtn väliä pistemäärillä. Uskon, että seuraavat kisat menee jo paljon paremmin.

Kohta tuon neidin kanssa pitäisi lähteä agilityreeneihin. Meillä on tosi kivan näköinen ratareeni täksi päiväksi ja sitten illalla on Rokin omatoimi tokotreenit hallilla kanssa ja niihin aion kanssa kovasti panostaa. Hyppyä opetellaan ja sitten ehkä jotain muuta. Nouto olisi tänään omatoimireenien aiheena myös, mutta se on meillä vasta ihan kotiharjotteluasteella.

Rokillekin olen kovasti suunnitellut oman reeniohjelman tekemistä, koska Taralla se on kovasti motivoinut opettelemaan juttuja.

Vaikka eilinen päivä kuulostikin varmaan monen mielestä aivan kaaokselta, oli siinä loppupeleissä paljon hyvääkin. Vaikkei Tara tehnyt ihan parastaan noissa yksilöliikkeissäkään, sen seuraaminen oli monen mieleen oikein hyvää ja liikkeet sujuivat. Itse tiedän, että koira on opetettu paremmin ja osaa siis vielä entistäkin paremmin tehdä, joten omaan ja Antin silmään näkyi kyllä, että ei nyt ihan kaikkein parastaan anna. Tara kesti kuitenkin hyvin palkkaamattomuutta ja vire pysyi suorituksissa hyvänä. Hallissa ei tokoa oltu ennen reenattu ja matto oli tosiaan hankala, tämmöistä häiriötä ei ulkokokeissa ole.


Ai niin. Ja ihan lopuksi vielä. Annetaan belgianpaimenkoira narttu 3v. hyvään kotiin. (tai vähän huonompaankin kunhan nyt siitä eroon pääsis...)

2 kommenttia:

  1. Tuohon juoksutarkastukseen. Kannattaa ottaa siinä ihan reilusti pannasta ja takajalkojen takaa kiinni. Me saatiin tämä ohje möllikisojen jälkeen ja se on tepsinyt. Gimma muuten meni sekaisin kun häntä tuli ihmiset lääppimään (siinä en pidä vielä käskyn alla) ja se oli niin ihkua (ja vaarahan on, että siinä hurmassa hyppää vaikka tuomarin silmälasit rikki tms. muuta mukavaa).

    Kun minähän en tiennyt, että juoksutarkastuksessa koirasta saa (ja on suotavaa jos rekku on elohiiri) pitää kiinni.

    Mutta ei ollut siis tarkoitus viisastella. Tsemppiä, pienellä reenillä homma varmasti alkaa pelittää ja pisteitä sataa. :D Luovuttaminen on luusereita varten! ;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä mä pidin sitä juoksuntarkastuksessa kiinni ja antoi se sen tehdä, mutta murisi siinä, kun ei hommasta tykännyt.

    Mut näinhän se on, harjoitus tekee mestarin! :)

    VastaaPoista